Sähköt, tellit, yellit, verot, korot ja korkojen korot

Toiset pitävät työstään ja kokevat sen arvokkaana sekä merkityksellisenä. He saattavat työskennellä lapsuutensa haaveammatissa tai ovat löytäneet aikuisiällä unelmaduunin. Toiset taas käyvät töissä ainoastaan rahan takia, saadakseen lainat maksettua ja ruoan pöytään.

Minä haaveilin jo pikkutyttönä opettajanurasta. Kotoa löytyi pieni liitutaulu (sellainen huono kiiltäväpintainen) ja kaverini saivat toimia oppilaina. En usko, että meille oli aina mukava tulla leikkimään kun olin tehnyt valmiiksi koetehtäviä odottamaan pöydälle. Onneksi myös paras ystäväni haaveili opettajanurasta (nykyisin hän työskentelee varhaiskasvatuksen opena), joten leikit hänen kanssaan menivät yksiin. Kumpikaan ei vain halunnut olla oppilas, joten olimme jo tuolloin edelläkäviöitä ja harrastimme samanaikaisopettajuutta.

Lukion jälkeen tarkoitus oli hakea opekorkeaan ja myös kotitalousopettajan työt kiinnostivat kovasti. Ylioppilaskirjoitukseni eivät sujuneet täysin odotetusti, joten edes pääsykokeisiin ei ollut asiaa, vaikka myöhemmin numeroita kävinkin korottamassa. Oli siis otettava käyttöön varasuunnitelma. Lapsuuden kanarianmatkoilla olin ihastellut lentokoneen käytäville käveleviä virkapukuisia lentoemäntiä. Finnairin lentoemäntäkurssille pääsyvaatimuksena oli 23 vuoden ikä. Tätä odotellessa tieni vei muutamien mutkien kautta Jyväskylään ammattikorkeakouluun ja reilun kolmen vuoden päästä valmistuin matkailun restonomiksi. Samana keväänä pääsin Finnairin lentoemokurssille ja pian olinkin jo lentämässä. 


Lama iski etenkin matkailualaan ja vakituiset emoilut jäivät, vaikka lensinkin vielä myöhemmin kesäkausilla. Tämän jälkeen sain uudelleen ajatuksen hakeutua lapsuuden toisen toiveammatin pariin. Muuttunut pääsykoejärjestelmä mahdollisti sen, että pääsin pääsykokeisiin ja ensiyrittämällä sisään OKL:ään Jyväskylään.

Olen siis saanut mahdollisuuden työskennellä molemmissa lapsuuteni haaveammateissa. Tämä on vaatinut kovaa työtä, mutta se on ollut sen arvoista! Minulle työ on aina merkinnyt paljon ja sen ansiosta olen voinut myös vapaa-ajalla hyvin. Välillä työ vetää minut täysin mukaansa (hyvässä ja pahassa), meillä on hyvä työporukka, hyvää johtamista ja saan työstäni hyvää palautetta. Toisinaan on päiviä kun työ tuntuu pakkopullalta, teen vain välttämättömimmän, mutta tämäkin on täysin hyväksyttävää.


Miksi sitten ylipäätään kannattaa haaveilla ja nähdä vaivaa päästäkseen omaan unelmatyöhönsä. Vietämme töissä ison osan ajastamme, joten työn mielekkyys vaikuttaa myös kokonaishyvinvointiimme. Toki ymmärrän ettei kaikilla ole vaihtoehtoa valita työtään, vaan on tehtävä sitä mitä on tarjolla. Mutta mitä voisit tehdä, jotta työsi olisi mielekkäämpää. Onko kyse omasta asenteestasi vai onko työoloissa tai - tavoissa oikeasti jotakin vikaa? Voisitteko yhdessä koko työyhteisön kanssa muokata työoloja mieluisammaksi? Luin juuri "Työn tuunaajan inspiraatiokirjan" (linkki kirjaan) ja siinä pureudutaan juurikin siihen miten omaa työtään pystyy muokkaamaan kukin omista lähtökohdistaan käsin. Uskalla tehdä toisin, pohdi mitkä asiat saavat sinut innostumaan työssäsi ja voisiko niitä saada lisättyä. Työ voisi olla sinulle muutakin kuin toimimista rahan takii, etenkin nyt kun kadut on sohjosii! 

Marika

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kerro, kerro kuvastin ken on kaikkein hyvinvoivin

Miksi valita henkilökohtainen valmentaja?