Vaikeuksien kautta voittoon - tai ainakin lavalle

Vallitsevan koronatilanteen takia Fitness Classic -kilpailut siirtyivät huhtikuulta kesäkuuhun. Järjestäjien mukaan silloin kisat pystytään viemään turvallisemmin läpi.

Viime keväänä kisat ensin siirrettiin ja sitten peruttiin kokonaan. Silloin tuo ajatus tuntui itselleni kovin kaukaiselta, vaikka monet tiimiläiseni tästä kärsivätkin. Omiin kisoihini oli tuolloin vielä vuosi aikaa ja kukapa olisi uskonut tämän tilanteen jatkuvan näin pitkään. Muistan ajateltelleeni viime keväänä: "Ai kamala, kisaajat ovat dietanneet ja treenanneet aivan turhaan ja nyt kaikki kova työ valuu hukkaan". Varmasti jokunen kisaajakin näin tuli ajatelleeksi ja kiroili mennessään.


Nyt olen itse tässä samassa tilanteessa, ja asennoitunut jo jonkin aikaa siihen etten kisaa vielä huhtikuussa. Mennessäni lähes päivittäin salille en ajattele, että treenaan vain kevään kisoja varten. Ajattelen tekeväni sen itseäni, oman kuntoni ja hyvinvointini takia. Syödessäni terveellisesti, en ajattele vain näyttäväni hyvältä lavalla, vaan saavani ehkä lisää elinvuosia. Dieettini on alusta alkaen ollut niin fiksusti rakennettu ja suunniteltu, ettei se ole ollut kärsimysmatka enkä missään vaiheessa ole kärsinyt kovasta nälästä, vaan elänyt lähes normaalia elämää.


Mutta. (Joku viisas on sanonut, että ainoastaan "mutta" sanan jälkeiset asiat ovat merkityksellisiä). Kyllähän kisojen siirtyminen harmittaa! Niihin valmistautuminen on paljon muutakin kuin salia ja ruokaa. Olisin ollut henkisesti täysin valmis jo kipuamaan lavalle huhtikuussa ja malttamattomana odotin mitä fiiliksiä kisaaminen saa minussa aikaan. Onko tämä minun juttu ollenkaan, nautinko kisaamisesta vai sopiiko minulle sittenkin vallan muut lajit? Nyt kun kisat siirtyivät, pettymykseltä ei voi välttyä. Etenkin kun täyttä varmuutta siitä ovatko kisat edes kesäkuussa ei ole.


Jatkan pienen huilin jälkeen dieettiäni ja kiintopisteeni on aluksi kesäkuu. Pyrin kuitenkin ajattelemaan positiivisesti enkä jää murehtimaan tapahtunutta. Sain kisojen siirtymisen myötä arvokasta lisäaikaa treenata poseerauksia sekä kuntoani entistä paremmaksi. Uskon vahvasti, että kun viimein joskus nousen lavalle, olen vain entistäkin parempi minä! 

Marika
@marikahyttinen

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sähköt, tellit, yellit, verot, korot ja korkojen korot

Kuva
Toiset pitävät työstään ja kokevat sen arvokkaana sekä merkityksellisenä. He saattavat työskennellä lapsuutensa haaveammatissa tai ovat löytäneet aikuisiällä unelmaduunin. Toiset taas käyvät töissä ainoastaan rahan takia, saadakseen lainat maksettua ja ruoan pöytään. Minä haaveilin jo pikkutyttönä opettajanurasta. Kotoa löytyi pieni liitutaulu (sellainen huono kiiltäväpintainen) ja kaverini saivat toimia oppilaina. En usko, että meille oli aina mukava tulla leikkimään kun olin tehnyt valmiiksi koetehtäviä odottamaan pöydälle. Onneksi myös paras ystäväni haaveili opettajanurasta (nykyisin hän työskentelee varhaiskasvatuksen opena), joten leikit hänen kanssaan menivät yksiin. Kumpikaan ei vain halunnut olla oppilas, joten olimme jo tuolloin edelläkäviöitä ja harrastimme samanaikaisopettajuutta. Lukion jälkeen tarkoitus oli hakea opekorkeaan ja myös kotitalousopettajan työt kiinnostivat kovasti. Ylioppilaskirjoitukseni eivät sujuneet täysin odotetusti, joten edes pääsykokeisiin ei ollut
Lue lisää

Kerro, kerro kuvastin ken on kaikkein hyvinvoivin

Kuva
Olen aina pitänyt laittautumisesta, oli sitten kyse hiuksista, meikkaamisesta tai vaatteista. Tämä on lähtöisin jo äidinmaidosta. Uusi prinsessamekko ostettiin pienempiinkin juhliin ja äitini motto tuntui olevan: "Mielummin överit kuin vajarit". Muutamia kertoja taisinkin olla kavereiden synttärijuhlissa hieman ylipukeutunut valkoisissa sukkahousuissani ja vaaleissa kengissä muiden pomppiessa kuralätäköissä.  Näin aikuisenakin ostan edelleen sievän, hieman epäkäytönnöllisemmän vaatteen kuin hupparin tai colitsihousut. Rakastan mekkoja ja hameita, mutta olen joutunut toteamaan useampaan kertaan etteivät ne sovi räntäsateessa koulun pihalla juoksenteluun. Minulla on ripsienpidennykset (tosin hyvin maltilliset), laitatan kynteni kerran kuussa samoin käyn kampaajalla säännöllisesti. Joku varmasti ajattelee, että olenpas pinnallinen tai enkö ole tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olen. En näe asiaa näin. Ripset helpottavat hyvinkin kiireisiä aamujani. Toki ripsien lisäksi laitan
Lue lisää

Miksi valita henkilökohtainen valmentaja?

Kuva
  Olen halunnut jo pitkään kirjoittaa omasta ammatistani Auktorisoituna personal trainerinä ja siitä mitä siihen kuuluu ja miksi asiakas valitsisi minut sen sijaan , että ostaa netistä valmennuksen. Eräs asiakkaani sanoi kerran minulle: muut kaverini käyvät myös terapautilla, mutta minä saan sinun valmennuksestasi kaiken. Se riitti kiitokseksi ja tiesin, että olin tehnyt työni hyvin.  Minun tehtäväni ei ole vain huolehtia treenistä vaan myös kuunnella asiakastani. Arki ei aina mene suunnitellusti ja minun tehtäväni on huolehtia silloin siitä miten treenit toteutetaan ja mihin asiakkaani energiat milloinkin riittää. Oma työni ei ole vain sillä hetkellä, kun olen asiakkaan kanssa treenilllä. Siihen kuuluu suunnittelua myös sen ulkopuolella ja vastauksia silloin, kun asiakastani joku mietityttää. Pidän huolen hänen liikkuvuudestaan , kehityksestään , hyvinvoinnistaan ja siitä ettei hän pala loppuun. Mikään ohjelma ei siis sovi kaikille eikä kaikille toimi kaikki samat treenit tai ruokaval
Lue lisää