Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

 

 

 

Näin yhden aikuisen taloudessa aika on aina kortilla, on lasten kuskaamista kouluun ja harrastuksiin, koiran ulkoilutusta, ruuanlaittoa, apuopena läksyissä tai koealueen tenttaajana toimimista, pyykkivuorten selätystä, imurin kanssa painimista ja kaiken tämän lisäksi toimin vielä yrittäjänä. Silti olen pyrkinyt ehtiä harrastamaan myös itse. Nautin liikunnasta ja innostun lajista kuin lajista ja onkin tullut harrastettua niin jalkapalloa, tanssia, tankotanssia, nyrkkeilyä, juoksua, kuin uintia ja tehtyä myös muita erinäisiä lyhyempiä lajikokeiluita. Joinain päivinä aikataulutus ei vaadi enempää suunnittelua mutta välillä taas vaatii sitä, että pitää herätä klo 5.30 käyttämään koiraa, jotta ehtii klo 6 salille ja pääsee aamupalalle yhdessä lasten kanssa klo 7.30. Tai illalla repäistään aikaa 20min yhteiseen jumppatuokioon.

Jotta jokainen meistä neljästä pystyy harrastamaan useampaa lajia jaetaan kotityötkin yhdessä lasten kanssa tasan. Joskus myös täytyy uskaltaa pyytää apua, milloin supersisko hakee nuorimmaisen jääkiekosta tai isovanhemmat kuskaavat vanhimman jalkapallopeliin tai sitten saadaan salibandyyn kyyti lapsen joukkuekaverilta ja saattaapa lasten isä hakea lapset pari tuntia aikaisemmin luokseen, jotta äippä pääsee uintitreeneihin.

Vaikka on hyvä tukiverkko, niin silti se maailma ei kaadu jos aikataulutus jostain vuotaa, mennään sen mukaan mitä eteen tulee… kuten se, että koira päättää syödä lasten suklaakalenterin aamulla salilla ollessa ja onnistuu myös oksentamaan kaiken syömänsä pitkin huushollia. Rauhallinen aamupala vaihtuu lattioiden moppaamiseen ja autossa aamupalan syömiseen, lounaalla käydään sitten koiraa käyttämässä ulkona, ihan vaan varmuuden vuoksi, jotta ei töiden päätteeksi tarvitsisi koko kotia siivota.

Näin meillä, minkälainen tukiverkko teiltä löytyy ja onko muillakin arjessa aikatauluhaasteita?