Elämänhallintaa osa 5.0

 

Tällä hetkellä tavoitteena on heinäkuussa pystyä juoksemaan 37km polkujuoksua Nuts Ylläs Pallas juoksussa. Se vaatii jonkin verran harjoittelua ja harjoittelu vie aikaa siitä arjesta. Silti yritän pyörittää sitä arkea, yritän mahdollistaa, että jokainen kolmesta lapsestani saavat harrastaa omia lajejaan ja että ehtisimme tehdä jotain kivaa yhdessäkin. Se yhdessä tekeminen voi olla kokkailu, leipominen, leffailta tai jokin aktiviteetti. Entäpä työt, niitäkin kun on tavallista enemmän tällä hetkellä kun on kirjanpitäjien sesonkiaika. Töitä täytyy tehdä kun niitä on ja saa mahdollistettua sitä vapaa-aikaa.

 

Välillä pitää puntaroida mennäänkö omat tavoitteet edellä vai pitääkö luopua jostain. Aika-ajoin olen ollut hukassa miten ehdin tehdä kaikki asiat mitä minulta odotetaan. On pitänyt myös miettiä tuleeko ne odotukset itseltä vai ympäristöstä. Välillä sitä pystyy venymään ja suoriutumaan monesta tehtävästä nopeallakin tahdilla mutta sitäkään ei jaksa pidemmän päälle.

Mikä avuksi? Aikatauluttaminen, kalenterointi, asioiden laittaminen ylös paperille tai exceliin.

Jokainen pienikin tehtävä tulee pilkkoa aikayksiköksi. Imurointi 3h, ruuanlaitto 1h, oma treeni 2h, iltapala 1h, lasten treeni matkoineen 3h jne.

Päivään ei mahdu kuin tietty määrä tunteja ja sinne väliin tarvitaan myös sitä aikaa kun siihen ei ole aikataulutettu mitään. Tavoitteena on vähentää sitä stressiä ja suorittamista. Jos asiat aikatauluttaa niin ei pitäisi tulla stressiä ettei jotain asioita ehdi tekemään.

 

Näistä vinkeistä innostuneena minäpä sitten näin excel-ihmisenä pistin nämä viikkotasolla ylös pitäen ne omat tavoitteet mielessä (aikaa omalle treenille, yhteistä aikaa lasten kanssa, riittävästi aikaa työlle ja unelle). Jostain oli pakko luopua, en ehdi, vaikka kuinka haluaisin, tekemään kaikkea. En vaikka saisin lapsilta apua kotitöihin. Oma jaksaminen edellä on mentävä. Kaikista omista urheilullisista tavoitteista ei voi luopua kun ne taas auttaa jaksamaan siinä arjessa. 

 

 

Kun asiat oli listattu ylös exceliin ja aikataulutettu tuli aika karsia asioita. Meidän perheessä imuroinnista ei tykkää kukaan ja sitäkin on pakko tehdä kun koirasta lähtee ihan kiitettävästi näin keväisin karvaa… kummasta luovun, koirasta vai imuroinnista? Ratkaisu löytyi robotti-imurista, sain juuri 9h lisää aikaa viikkotasolla, jonka voin käyttää johonkin muuhun asiaan. Uskokaa tai älkää mutta sitä karvaa on ja paljon. Ei tarvinnut luopua koirasta (se ei kyllä ihan ekana vaihtoehtona ollut), eikä tarvinnut jättää kotia siivottomaksi.

 Ja on kyllä ihana tulla siivottuun kotiin, nimittäin lapset keräävät aamuisin ne tavarat paljon nopeammin lattioilta pois kun roboimuri käy päivällä imuroimassa.

Harkitsen vakavasti kesäksi myös robottiruohonleikkurin hankintaa…ei siksi, että haluan vaan näyttää siltä, että TARVITSEN sellaisen :D