Untahan se vain oli

Pimeä makuuhuone. Mies kuorsaa vieressä ja koira kainalossa. Hyvä, että edes he saavat nukuttua yhtäjaksoisesti koko yön. Minä en.  

Saan helposti unta suhteellisen aikaisin illalla. Nukun noin neljään asti sikeästi, minkä jälkeen herään ja uni ei tule millään enää uudestaan. Mielessäni alkavat pyöriä päivän työt tai aamun treenit. Lyön päätäni tyynyyn, käyn juomassa vettä sekä vessassa ja yritän väkisin nukahtaa uudelleen. Mutta ei! Lopulta nousen silmät kirkkaana ylös ja alan usein tekemään töitä. Kun minun pitäisi lähteä töihin, iskee väsymys. Näin ei onneksi tapahdu joka yö, ehkäpä kerran tai kaksi viikossa, mutta vaikutukset tuntuvat vielä useammankin päivän päästä. 

Helppo selitys heräämisilleni olisi stressi, mutta mielestäni en ole stressaantunut. Työni on monella tapaa haastavaa, mutta samalla hyvinkin palkitsevaa. Alun hankaluuksien ja tutustumisen jälkeen, luokkamme on hitsautunut hyvin yhteen ja yhdessä touhuaminen ei aina edes tunnu työltä.  Kisoihin valmistautuminen taas on jännittävää puuhaa, mutta olen tietoisesti päättänyt ottaa asian mahdollisimman rauhallisesti ja rennosti. Luotan valmentajaani ja teen täsmälleen kuten hän sanoo ja uskon, että homma toimii. Voisin jopa sanoa että elämä on aika ihanaa, jopa se ihan perusarki! Niin ihanaa, etten malttaisi oikein nukkuakaan ja odottaa seuraavaa päivää. Minulla on siis vähintäänkin positiivinen ongelma. Tilaani voi verrata lapsen uneen, jos seuraavana päivänä on jouluaatto. Minulla vain jouluaatto on vähintään kerran viikossa.

Oman jaksamiseni takia haluaisin nukkua yöni hyvin. Nyt olenkin päättänyt, että pyrin tekemään työni töissä. Jään oppituntien jälkeen valmistelemaan seuraavan päivän työt. Olen myös siirtänyt aamutreenejä iltapäivään. Puhelinta en ota ikinä sänkyyn ja yritän olla lukematta uutisia tai somea vähintään tuntia ennen nukahtamista. Päiväni ovat myös hyvin hektisiä ja täynnä erilaista aikataulutettua ohjelmaa. Yritän pysähtyä päivän aikana ja oikeasti istua hetkeksi sohvalle. Minun on erityisen tärkeää myös oppia sanomaan ei. Kaikessa ei tarvitse olla mukana, eikä kaikkeen tarvitse suostua. Tämä kaikki vaikuttavat uneeni, sillä minulla aina on jotakin mielessä tai työ alla. 

Mitenkäs sinulle maistuu uni? Oletko joutunut tekemään töitä nukkumisen tai unen kanssa? Onko sinulla antaa vinkkejä onnistuneisiin yöuniin? Kommentoi rohkeasti alle!

Marika
@marikahyttinen 
 


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruokakapinasta kehorauhaan

Kuva
Meillä jokaisella on erilainen suhtautuminen ruokaan. Toiset ovat kulinaristisia nautiskelijoita, toiset käyttävät ruokaa ainoastaan polttoaineena, toiset taas taistelevat ruokailujen kanssa läpi elämänsä. Suhtautuminen ruokaan luodaan jo varhain, en tiedä kuinka geneettinen perimä tähän vaikuttaa, mutta uskon vahvasti että ainakin lapsuuden ympäristötekijöillä on tähän oma osuuteensa.  Muistan edelleen kuinka äiti sanoi minulle ollessani alakoulussa, että minulla on hyvin isot luut. Tämähän tarkoitti kauniisti ilmaistuna, että olin hieman pyöreä tai vähintäänkin isompikokoisempi kuin muut ikäiseni. Kasvoin jo varhain täyteen pituuneni ja rakastin herkkuja, joten kun pituuskasvu päättyi, herkut päätyivät vyötärölleni. Yläasteella ollessani oli muotia käyttää matalavyötäröisiä housuja ja lyhyitä napapaitoja. Myös minä löysin tämän kauniin muodin, vaikka se ei missään nimessä imarrellut muotojani. Omasta mielestäni peilikuvassani ei ollut mitään vikaa, kunnes entinen poikaystäväni la...
Lue lisää

Vaikeuksien kautta voittoon - tai ainakin lavalle

Kuva
Vallitsevan koronatilanteen takia Fitness Classic -kilpailut siirtyivät huhtikuulta kesäkuuhun. Järjestäjien mukaan silloin kisat pystytään viemään turvallisemmin läpi. Viime keväänä kisat ensin siirrettiin ja sitten peruttiin kokonaan. Silloin tuo ajatus tuntui itselleni kovin kaukaiselta, vaikka monet tiimiläiseni tästä kärsivätkin. Omiin kisoihini oli tuolloin vielä vuosi aikaa ja kukapa olisi uskonut tämän tilanteen jatkuvan näin pitkään. Muistan ajateltelleeni viime keväänä: "Ai kamala, kisaajat ovat dietanneet ja treenanneet aivan turhaan ja nyt kaikki kova työ valuu hukkaan". Varmasti jokunen kisaajakin näin tuli ajatelleeksi ja kiroili mennessään. Nyt olen itse tässä samassa tilanteessa, ja asennoitunut jo jonkin aikaa siihen etten kisaa vielä huhtikuussa. Mennessäni lähes päivittäin salille en ajattele, että treenaan vain kevään kisoja varten. Ajattelen tekeväni sen itseäni, oman kuntoni ja hyvinvointini takia. Syödessäni terveellisesti, en ajattele vain näyttäväni h...
Lue lisää

Poseerauksen sietämätön keveys

Kuva
Kisapäätöksen tehdessäni ja aloittaessani yhteistyön valmentajani Tanjan kanssa, hän painotti minulle poseerauksen merkitystä kisoissa menestymiselle. Kisaaja voi olla vaikka kuinka hyvässä fyysisessä kunnossa ja fysiikka täydellinen lajiin, mutta jos hän ei osaa poseerata, ei tule pärjäämään. Hyvällä poseeraustaidolla voi saada myös paljon fysiikan heikkouksia anteeksi. Poseerausta opettavat omat valmentajansa ja lisäksi meidän tiimillämme on omia poseeraustreenejä Tanjan kanssa. Poseerausharjoittelussa edetään vaihevaiheelta, lähtien liikkelle hyvästä ryhdistä ja kävelystä korkokengillä. Pikku hiljaa edetään pienempiin yksityiskohtiin. Omat treenini alkavat usein selkää ja rintaa avaavilla liikkeillä sekä kepin kanssa kävelyllä ympäri salia. Näin valmistelen kroppani tulevaan treeniin. Suorittaja ihmisenä mekaaninen saliohjelmien ja ruokavalion noudattaminen on lastenleikkiä verrattuna poseeraukseen. Ei riitä, että osaat käännökset ja tiedät mihin asentoon jalkasi tai kätesi asetat, ...
Lue lisää