Kun tarvitsen tukea se löytyy viereltäni
Minäkin olen ollut se
vanhempi, joka on halunnut pitää harrastuksistaan
ja hyvinvoinnistaan huolta silloin kun lapset olivat
pieniä.
Meidän perheessämme molemmat vanhemmat saivat
harrastaa ja harrastukset laitettiin arkeen sopiviin
aikoihin. Minä useasti
hyödynsin aamut, koska olen aamuvirkku ihminen. Treeneistä palasi äiti, joka jaksoi touhuta
lasten kanssa ja hoitaa kodin. En nähnyt silloinkaan siinä mitään huonoa, enkä
näe nytkään.
Edelleen olen äiti, joka harrastaa. Nyt harrastaminen vain on tavoitteellisempaa ja sillä on määränpää. Vieläkin joskus lapset kysyvät: "Kauanko äiti salilla menee?" ja ennen kuin ehdin vastata kuuluu: "Ai niin, jos treenit sujuu hyvin niin kaksi tuntia.":)
Näin siis meillä, eivätkä lapset kärsi tästä vieläkään ja he saavat tulla mukaan jos haluavat. Heillä on omat harrastuksensa, sillä liikunta kuuluu koko meidän perheen harrastuksiin.
Myös oma kisaaminen on koko perheen juttu. Tankkauspäiviin osallistuu kaikki, treeneihin saan joskus apua ja toisinaan he ovat myös mukana katsomossa. Viimeksi sain kisan aikana tyttäreltäni viestejä puhelimeen: "Hyvin äiti menee."
Olen koittanut omalla esimerkilläni näyttää lapsille, että epävarmuus on ok, mutta itseluottamus vielä parempi ja kun koko perhe on tukena ja kannustamassa olen itsevarmempi kuin koskaan. Silloinkin, kun olen epävarma itsestäni kuulen äänen vierelläni, joka sanoo: "Olet paras!"En siis ole täydellinen enkä voimakkain, mutta olen meidän perheen vahvin nainen ja siksi, koska minulla on tämä kolmikko tukemassa minua kaikessa mitä teen .
Meidän urheiluhullu perhe.
Siispä äidit ja isät, jos mietitte voitteko lähteä harrastamaan, lähtekää ihmeessä ja molemmat! Siitä voi hyvinkin tulla koko perhettä yhdistävä juttu.
Näin kävi meidän perheelle!
Suvi
Kommentit
Lähetä kommentti