Kotiruokaa ja harrastuksia

Mietin pitkään miten kertoisin meidän perheen ruokailuista ja ruoan tärkeydestä.

Hyvä kotiruoka on ollut itselleni tärkeää ja se, että se valmistetaan omin pikku kätösin.

Olenhan myös yhdeltä ammatiltani kokki ja siihen ammattiin minut innosti oma mummini sekä äitini, jotka tekivät parasta kotiruokaa, jota sain lapsuudenkodissani syödä.

Tämän taidon olen myös halunnut opettaa omille lapsilleni. He ovat saanneet aina olla keittiössä mukana ja opetella sekä innostua ruoanlaitosta.

Omasta pikku kokistani, nimittäin tyttärestäni, onkin tullut erittäin taitava voisinpa jopa sanoa, että parempi kuin minä itse. Kiireen keskellä siitä on apua eikä ruoan teosta saa tehdä vaikeaa tai kaikilla menee motivaatio.

Meillä kiireisessä arjessa arvotaan kuka käy kaupassa ja kenellä on aikaa tehdä ruokaa. Ruokaa valmistetaan riittävästi, jotta sitä riittää seuraavalle päivällekin, silloin ennakointi on tärkeää.

Ja ruokaa menee paljon!

Varsinkin, kun perheessä asuu kaksi teiniä. Toinen futari ja toinen jääkiekkoilija sekä vielä treenaavat vanhemmat. Silloin voidaan lämpimiä ruokia syödä kolmestikin päivässä plus välipalat ja maitoa kannetaan kaupasta niin paljon, että siitä saavat vanhemmat päivän treenit! Olen joskus miettinyt tosissani sitä lehmää takapihalle.

Yhteiset ruokahetket taas arkena ovat meidän perheessä kortilla. Teineillä ovat omat harrastuksensa ja toisen lapsen harrastus vie toiselle paikkakunnalle, tällöin kello on jo paljon, kun he kotiin saapuvat. Myös oma työni on aina iltaisin, siispä arkisin meillä jokainen syö omaan aikaan.

Välillä viikonloppuisin tätä asiaa koitetaan  korjata, mutta lapsilla on myös omat menonsa, joten huomaan usein ruokapöydässä istuvani kahden mieheni kanssa.

Kuitenkin tietyt säännöt pätevät: ruoka syödään keittiössä ja kun pöydästä noustaa sanotaan kiitos.

Ja hassuinta on, että huomaan sanovani kiitos, vaikka olisin yksin ruokapöydän ääressä ja huomaisin olevani myös ainoana kotona.

Tärkeintä on, että arki pelittää. Jääkaapista löytyy aina ruokaa ja hedelmiä sekä kasviksia on monipuolisesti tarjolla.

Kaapista täytyy löytyä myös tarpeeksi kuivatavaraa, joista saa nopeasti tehtyä vaikka pastaruoan. Mielikuvitus vain käyttöön! 

Näin siis meidän perheessä. Yhteiset ruokahetket on siis valitettavasti jäänneet vähemmälle, mutta silloin kun niitä on, on ne entistäkin tärkeimpiä. Lapset kasvavat ja elämä muuttuu, siihen on totuttava.

Nyt kuulisin mielelläni muiden perheiden yhteisistä ruokahetkistä vai onko niitä?

Suvi